Euroopassa vuosina 1500- 1800-luvuilla vallannut käsite pitää sisällään kauppa- ja talouspolitiikkaa. Merkantilismissa lähdettiin ajatuksesta, jossa valtion vienti on tuontia suurempi. Valtio pyrki olemaan mahdollisimman omavarainen ja viedä mahdollisimman paljon omia ”hedelmiä” ulkomaille. Merkantilismia ei kuitenkaan pidetä hyvänä yleisnimenä aikakauden taloudellisille käsityksille, itse nimitystä käytti ensimmäisenä Adam Smith (1723–1790). Mitään yhtenäistä merkantilistista talousjärjestelmää tai – oppia ei ole ollut olemassa, vaan merkantilistinen taloudenhoito oli yleensä nopeaa reagoimista lyhytaikaisiin ongelmiin.
Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) pysyy samana, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan. Näin haluttiin maan varallisuuden menevän nousuun ja hallitus saisi lisää viennistä koostuvia varoja. Valtion etu katsottiin yksilön etua tärkeämmäksi. Merkantilismin aikana valtioita hallitsivat vahvat itsevaltiaat. Nykyaikaista merkantilismia kutsutaan uusmerkantilismiksi, mikä pitää sisällään, että hallitsijan (valtio) täytyy edistää vientiä ja estää tuontia.
”Merkantilistit koostuivat sekalaisesta joukosta kauppamiehiä ja pamfletinkirjoittajia. He tarkastelivat yhteiskuntaa kuin ne olisivat olleet maatiloja, joita vahvan isännän oli ohjattava omaksi ja maatilaneduksi.” – Kansantaloustiede (Pekkarinen, Sutela)
Tärkeimpänä merkantilismin kehittäjänä pidetään Aurinkokuningas Ludwig XIV:n talousneuvojana toiminutta Jean-Baptiste Colbertia (1619–1683). Hän piti kauppaa tärkeänä osana kansantaloutta, ja merkittävintä Colbertin mielestä oli ulkomaankauppa. Sisäinen talouselämä kärsi muun muassa tulleista. Mielestämme on kummallista, että sisäistä kauppaa rokotettiin verojen ja tullimaksujen avulla, samalla kuitenkin yritettiin edistää vientiä ulkomaille. Vaihteleva talouspolitiikka oli vahingollinen kansainväliselle kaupalle, koska erilaiset ja vaihtuvat tuontikiellot vaikeuttivat suunnitelmallista kaupan edistymistä.
Teoreettinen perusajatus merkantilisteilla oli ongelmallinen. Ajateltiin, että rahan lisääntyminen ei johdakaan tuotannon kasvuun vaan hintatason nousuun eli inflaatioon. Tämä johtaisi hiljalleen siihen, että tuonti tulisi edullisemmaksi kuin kotimaankauppa. Tätä kutsuttiin rahan kvantiteettiteoriaksi, mikä kehitettiin 1700- luvulla. Tänäkin päivänä kauppapolitiikka Suomessa on samankaltaista sikäli, että esimerkiksi kotimainen kurkku on kalliimpaa kuin ulkomainen.
Ruotsiin merkantilistinen talouspolitiikka omaksuttiin 1600-luvulla, jonka jälkeen aate alkoi myös vahvasti virrata Suomeen. Merkantilismin kulta-aika oli Suomessa 1700-luku, mutta vuosisadan puolivälissä alkoi se uudistumisien myötä laantua. Silti merkantilismi hallitsi kansallista talouspolitiikkamme 1800-luvulle saakka.
Suomeen rantautuessaan alettiin säännöstellä koti- ja ulkomaankauppaa selkein ja tarkoin säännöksin. Osa kaupungeista sai oikeuden kotimaankauppaan ja ainoastaan muutamat rannikkokaupungit saivat käydä ulkomaankauppaa. Tuontia rajoitettiin tulleilla, kielloilla ja määräyksillä pyrittiin monopoliasetelmaan. Saatettiin jopa tehdä kotitarkastuksia tavallisille kansalaisille, joilta etsittiin kiellettyjä ulkomailta tuotuja tuotteita. Merkantilismiin kuului siis myös tiukka talonpoikaisen väestön kontrollointi. Vuoden 1739 asetuksella talonpojalla oli oikeus pitää kahden täysi-ikäisen ja yhden kasvuikäisen työntekijän lisäksi talossaan vain yksi poika ja tytär. Muut joutuivat hakemaan toimeentulonsa muualta. Voimmekin vain pohtia, kuinka pitkälle mentiin tavallisten ihmisten kustannuksella, vain vauraan valtion tavoittelemiseksi. Lisäksi joskus merkantilistinen politiikka sai myös pikkutarkkoja ja huvittaviakin piirteitä. Saatettiin esimerkiksi kieltää kahvinjuonti tai määrätä kuinka leveät pitsit kauluksessa sai olla. Joissakin tapauksissa valtion virkamiehet puuttuivat jopa kankaan kuviointiin.
Kuten historiankirjoista tiedämme, siirtomaita on ollut paljon Euroopan valtioilla, kuten Ranskalla, Portugalilla, Iso-Britannialla sekä Hollannilla. Etenkin merkantilismin aikana siirtomaista ryöstettiin runsaasti vaurautta tuovia jalometalleja. Joten merkantilismi johti siirtomaiden ryöstämiseen sekä laajaan salakuljetukseen. Kohteina salakuljetuksilla olivat niin sanotut ylellisyystuotteet, kuten kahvi, tupakka ja erilaiset mausteet.
Maat pystyivät yhtenäistämään tullijärjestelmän 1600- 1700- luvun vaihteessa. Maan vaurauden vuoksi hallitukset pyrkivät tukemaan kauppiaita, muun muassa parantamalla kulkuyhteyksiä. Tieverkon parantamisen ansiosta matka-ajat lyhenivät reilusti, josta hyötyivät myös tavalliset kansalaiset. Vähittäiskaupat alkoivat kehittyä ja myös pieniin kaupunkeihin alettiin pystyttää torien lisäksi myös pysyviä kauppoja. Lisäksi kansalaisten tarvitsemia tuotteita oltiin valmiita hakemaan myös kauempaa, mikä jopa synnytti kokonaisia kauppakaupunkeja. Kauppakaupunkeihin alkoi myös kehittyä muun muassa lääkäri-, lakimies- ja kiinteistöpalveluja. Myös huvittelupalvelut kehittyivät, ja alettiin yhdistää ostosreissuihin muun muassa teatteri- ja konserttipalveluja.
Merkantilismin teoriat alkoivat 1700- luvun puolivälissä hajota. Ensimmäisiä merkantilismin toimivuuden kritisoijia oli David Hume. Hän kehitti rahan kvantiteettiteorian, jonka mukaan rahamäärän kasvu yhteiskunnassa ei johdakaan tuotannon kasvuun – vaan inflaatioon.
”Vaihtotaseen alijäämä johtaa ulosvirtaukseen ja siten talouden likviditeetin pienenemiseen, mikä puolestaan kiristää rahoitusmarkkinoita ja kansantuloa pienentämällä korjaa vaihtotaseen ongelman.” - Suomen talous politiikan pitkä linja (Pekkarinen, Vartiainen)
Ajateltiin myös, että merkantilismi ei ollut enää ajanjakson mukainen. Uuden käsityksen mukaan maanviljelyn edistäminen tuottaisi myös varallisuutta, ilman ylijäämäistä kauppatasettakin – vastoin merkantilismista käsitystä. 1750-luvulla ranskalaiset fysiokraatit veivät eteenpäin ajatusta taloudellisen vapauden puolesta, tätä taloudellisen vapauden periaatetta kutsutaan laissez faire ~antaa tapahtua -periaatteeksi. Koska sotien runnomassa Ranskassa maatalous oli takapajuista, kansakunta voi huonosti. Varallisuus piti saada kasvuun maatalouden avulla – ylijäämä siten mahdollisimman suureksi. Merkantilistisen käsityksen rikkoutuminen lähti täten Ranskasta ja sieltä leviämään kohti Eurooppaa. Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin, oli helppo omaksua näiden fysiokraattien tuoma aate, koska jo siellä maatalouden edistäminen oli ollut merkantilistien tavoitteena. Maatalouden ylijäämä oli helpoimmin havaittavissa, eikä ylijäämää tuolloin muista elinkeinoista syntynytkään.
Suomen merkantilismista ajatusta lähti purkamaan Anders Chydenius (1729–1803), joka vuosien 1765–66 valtiopäivillä puolusti aktiivisesti täyden kauppa- ja elinkeinovapauden puolesta. Hän pyrki purkamaan vanhakantaisen merkantilistisen holhous- ja pakkojärjestelmän. Chydeniuksen aloitteesta vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin Pohjanlahden kaupunkien oikeus ulkomaankauppaan. Tämä johti useisiin lakimuutoksiin, muun muassa kauppapurjehdusoikeus talonpojille, painovapautuslaki, tuoteplakaatin poistaminen, viljakaupan vapauttaminen ja rahan uudistaminen. Vaikka Chydenius tunnetaan Suomen kansantalouden kehittäjänä, häntä myös syytettiin liian radikaaleista ajatuksista.
Voidaan tulla siihen lopputulokseen, että merkantilistisen aikakauden saavutukset olivat saavutettu 1780-luvulla, jolloin katsotaan alkaneen kapitalistinen aikakausi. Kuitenkin merkantilistisia piirteitä katsotaan näkyvän vielä vuoteen 1879 saakka, jolloin Suomessa säädettiin täysi elinkeinovapauslaki. Tämä poisti lopullisesti kaikki lainsäädännölliset esteet teollistumisen tieltä, mikä syvimmin mullisti suomalaista yhteiskuntaa.
Todettakoon, että merkantilismi oli siis talouden, kaupankäynnin ja teollistumisen kasvun aikaa. Maat toistensa perässä siirtyivät merkantilismin jälkeen liberaalimpaan talouteen, lähes vapaakauppaan. Suurimpia harppauksia 1800- luvun taitteessa, merkantilismin jälkeen, oli globalisaatio. Jopa nyt on enemmän esteitä globaalille liikkuvuudelle kuin merkantilistisen aikakauden jälkeen. Liberaalisen ajan alkaessa, alettiin kiinnittää enemmän huomiota sosialistisiin piirteisiin, esimerkiksi kansan hyvinvoinnin edistämiseen.
Lähdekirjallisuus:
Suomen talous politiikan pitkä linja (Pekkarinen, Vartiainen)
Kansantaloustiede (Pekkarinen, Sutela)
http://www.student.oulu.fi/~paniemel/merkanti.html
http://www.chydenius.net/historia/elama/merkantilismi.asp
http://www.kookas.fi/articles/read/950
3 kommenttia:
Blogiteksti ja esitys tukivat hyvin toisiaan. Olitte perehtynyt asiaan, ja sen huomasi myös esityksestä. Kerroitte merkantilismista yksityiskohtaisesti, mutta kuitenkin siten että sitä oli helppo ymmärtää. :)
Ei pitäisi esityksenne jälkeen jäädä kenellekkään epäselväksi, mitä on merkantilismi. Hyvin kerroitte käytännön esimerkein aiheesta, mikä paransi sen mieleenpainuvuutta. Kumpikin oli tosissaan perehtynyt aiheeseen ja olitte laajalti ottanut asiasta selvää. Omat mielipiteet ja pohdinta on aina plussaa. Kysymyksiinkin vastasitte hyvin, ja toisianne täydentäen. Ei hullumpi! =)
Esitys ja blogi teksti täydensivät toisiaan. Huomasi että olitte pohdiskelleet ja tutkineet asiaa paljon. Oli hauskaa ku täydensitte toistenne lauseita jos toinen jäi pohtimaan jotakin asiaa. :) ymmärsitte siis asian samalla tavalla. :)
Lähetä kommentti