Epätäydellinen kilpailu

Epätäydellisessä kilpailussa rajoitetaan kilpailijoiden lukumäärää joko luonnollisesti tai muilla keinoin. Sitä voidaan näin ollen pitää eräänlaisena kilpailuolojen häiriötilana, jonka erilaisia ilmenemismuotoja ovat monopoli ja oligopoli.

Epätäydellisen kilpailun tärkeimpänä syynä ovat ns. suurtuotannon edut. Monilla tuotannonaloilla keskimääräiset kustannukset laskevat tuotannon määrän noustessa, joten suurempi yritys voi hinnoitella pienemmät yritykset pois markkinoilta.

Tilanteen syntymiseen on useita syitä. Joidenkin yritysten asema perustuu lakiin. Ensinnäkin valtiolla saattaa olla yksinoikeus joidenkin toimintojen hoitamiseen. Toisekseen valtio voi myöntää myös yksityiselle yritykselle yksinoikeuden harjoittaa jotakin toimintaa. Esimerkkinä apteekkitoiminta; pienellä paikkakunnalla vain yhdelle henkilölle on myönnetty apteekkioikeudet.

Myös patenttioikeus saattaa olla selitys. Yrityksellä, joka on saanut patentin valmisteelleen, on määräaikainen yksinoikeus valmistaa sitä. Patentit ovat yleisiä mm. valokopiolaitteita tai tietokoneita valmistavassa teollisuudessa.

Syyt voivat johtua myös luonnonvarojen omistuksesta, jos luonnonvarat ovat yhden yrityksen omistuksessa, se voi estää muita yrityksiä tulemasta markkinoille.
Ääritapauksessa jäljelle jää vain yksi tarjoaja. Tällöin on syntynyt monopoli.

Monopoli

Monopoli on tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Tällöin kysyjät päättävät, kuinka paljon he haluavat tuotetta tällä hinnalla ostaa. Yritys voi valita markkinoinnin kysyntäkäyrältä itselleen sopivimman pisteen. Kysyntäkäyrä kertoo, kuinka paljon tuottaja saa kaupaksi kullakin hinnalla.

Monopoli maksimoi voittoaan tuottamalla määrän, jolla rajakustannus on yhtä suuri kuin rajatulo. Täydellisessä kilpailussa myyntihinta ja rajatulo ovat yhtä suuret. Monopolissa rajatulo on myyntihintaa pienempi. Kun monopoliyritys kohtaa oikealle laskevan kysyntäkäyrän, sen tulee enemmän myydäkseen alentaa hintaa. Tällöin ei kuitenkaan alene vain myynnin lisäyksestä vaan koko myydystä määrästä yksikköä kohden saatu tulo.

Monopoli siis tuottaa vähemmän ja myy korkeammalla hinnalla kuin kilpailulliset markkinat. Tästä aiheutuva hyvinvointitappio osoittautuu kuitenkin usein jokseenkin pieneksi. Osaselitys löytyy ns. potentiaalisen kilpailun teoriasta. Toinen selitys pieniltä näyttäville hyvinvointitappioille on siinä, että ne lasketaan usein staattisesti, olettaen annettu kysyntä ja kustannukset.

Monopoli on tehottomampi kilpailumuoto verrattaessa kilpailumarkkinoihin. Monopolissa tuotanto on pienempää ja hinnat korkeampia. Tästä syystä monopolia pidetään epäedullisena kuluttajan kannalta.

Oligopoli

Oligopoli on kilpailumuoto jossa suuret ja pienet yritykset kilpailevat keskenään.
Myydyt tuotteet ovat joko samanlaisia tai erilaistettuja. Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä ovat bensiiniasemat. Oligopolistisille markkinoille tyypillisiä piirteitä ovat hintojen jäykkyys, hintakilpailun välttäminen ilman nimenomaisia sopimuksia sekä joissakin tapauksissa hintajohtajuus. Oligopolitilanteessa yritykset eivät mielellään muuta hintojaan.

Oligopoli on siis tavallinen ja verrattain vakaa markkinamuoto. Monopoli ja täydellinen kilpailu ovat yksinkertaisia markkinamuotoja. Oligopolin analysointi on puolestaan mutkallista. Kun täydellisen kilpailun yritys on hinnan ottaja ja monopoli hinnan asettaja, oligopoliyrityksen käyttäytymistä voi kuvata hinnan etsimiseksi. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan strategiseksi.
Oligopoli poikkeaa täydellisestä kilpailusta ja monopolista myös kolmannessa suhteessa. Täydellisen kilpailun yrityksellä ja monopolilla on vain yksi päätösmuuttuja: tuotannon määrä ja sen hinta. Oligopolissa taas tehdään päätöksiä monista muuttujista: hinnasta, määrästä, tuotedifferentiaatiosta ja markkinoinnista.

Jos oligopolin olemassaolo perustuu suurtuotannon etuihin, rajakustannushinnoittelu ei ole mahdollinen. Yrityksellä on silloin kaksi äärivaihtoehtoa. Yksi on täyskustannushinnoittelu. Tietty tuotannon määrä hinnoitellaan niin, että kustannukset katetaan ja saavutetaan tavoiteltu kannattavuus. Hinta ei yleensä tasapainota kysyntää ja tarjontaa, vaan erilaisille markkinointitoimille jää paljon tilaa.

Oligopolin vallitessa saattaa syntyä sellainen tilanne, että yksi yritys toimii hintajohtajana ja muut seuraavat sen hinnanmuutoksia. Hintajohtajan asema on tavallisesti markkinoiden suurimmalla yrityksellä.

Muut markkinamuodot

Täydellisen kilpailun, monopolin ja oligopolin lisäksi taloustieteessä erotetaan muitakin markkinamuotoja. Yksi niistä on käytännössä harvinainen monopolistinen kilpailu. Monopolistisessa kilpailussa on useita myyjiä ja tuotteet ovat erilaistettuja. Tällaisessa kilpailutilanteessa toimivat esimerkiksi autokaupat ja vaatekaupat.

Toinen merkittävä erikoistapaus on duopoli. Se on oligopolin erikoistapaus, jossa on vain kaksi tarjoajaa. Duopolille on ominaista markkinoilla toimivien yritysten strateginen toiminta, jonka seurauksena duopolistisen markkinan hinnat saattavat vaihdella merkittävästi. Taloustieteessä duopoli on yleisimmin analysoitu oligopolin muoto, koska sen toiminta on helppo mallintaa peliteorian avulla. Tunnetuimmat duopolimallit ovat: Bertrand-kilpailu, jossa molemmat yritykset asettavat hinnat yhtä aikaa, Cournot-kilpailu, jossa molemmat yritykset päättävät tuotantomäärän yhtä aikaa ja Stackelberg-kilpailu, jossa toinen yritys on ns. määräjohtaja ja toinen määräseuraaja.

Lähteet:

Kansantaloustiede, Pekkarinen, Sutela, WSOY, Juva 2000 s. 83 - 91
Kansantalous tutuksi, Koskela, Rousu, WSOY, Porvoo 2004 s.61 – 64
Avain kansantaloustieteeseen, Pekkarinen, Sutela, WSOY, Juva 2004 s. 61 – 71
www.mm.helsinki.fi/~peklauri/y55/luento7.doc
fi.wikipedia.org